Vanajanlinnan historia

 

Vanajanlinnan juuret ulottuvat keskiajalle, jolloin paikalla sijaitsi sen kantatila Äikäälä. Varsinainen Vanajanlinnan kausi alkaa vuodesta 1918, jolloin tohtori Carl Wilhelm Rosenlew osti Äikäälän tilan ja liitti siihen myöhemmin myös muita tiloja. Rosenlewin haaveissa siinsi metsästyslinna, sillä yli 500 hehtaarin alueella oli vapaa metsästysoikeus. Päälinnaa alettiin rakentaa vuonna 1919.

 

Suunnittelu

 

Päälinnan suunnitteli arkkitehti Sigurd Frosterus, joka on suunnitellut myös Stockmannin tavaratalon Helsingissä. Linnan arkkitehtuuri ilmentää aikansa virtauksia, kuten barokkia, renessanssia ja englantilaista kartanotyyliä.

 

Päälinnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1919 ja linna oli valmis koko komeudessaan viisi vuotta myöhemmin. Alueen kauniin puutarhan suunnitteli tunnettu puutarhuri-arkkitehti Bengt Schalin, jonka kädenjäljen voi vieläkin aistia linnan pihoilla. 

 

Rakentaminen

 

Linnan rakentaminen tapahtui pääasiassa kesäaikaan ja kesti viisi vuotta. Valtavaa projektia varten rakennettiin kapearaiteinen rautatie Harvialan seisakkeelta, jotta rakennustarvikkeet saatiin kuljetettua paikalle. Rakennusmestareina toimivat August Mattson ja Hilpi Kummila. Rakennusmiehinä toimivat parhaat ammattimiehet helsinkiläisestä Kruger & Tollin rakennusliikkeestä.

 

Pedanttina tunnettu Rosenlew rakennutti linnan parhaista mahdollisista materiaaleista, mm. linnan lattioista löytyy tammea, takoista marmoria ja graniittia, seinistä intialaista mahonkia. Kotimainen puutavara saatiin Rosenlewin omista metsistä.

 

Linnan tilat

 

Päälinnaan rakennettiin yli 80 huonetta ja yhteensä 3 000 neliömetriä. Linnan ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat ruokasali, musiikkisali ja salonki. Kellarikerroksessa oli holvattu ja koristemaalattu viinitupa sekä turkkilainen sauna ja marmorinen uima-allas. Toisessa kerroksessa olivat isännän ja emännän huoneistot, joista löytyivät ylelliset makuuhuoneet, pukeutumishuoneet ja kylpyhuoneet.

 

Toisessa kerroksessa majoittuivat myös kunniavieraat marsalkka Mannerheim sekä Fazerin suku, joille oli varattu omat huoneistot. Muille vieraille oli varattu kahdeksan vierashuonetta linnan kolmannesta kerroksesta. Linnan huoneet oli kalustettu laadukkailla tyylihuonekaluilla ja sisustusta täydennettiin matoilla, taideteoksilla ja -esineillä.

 

Linnan vaiheet

 

Rosenlew omisti linnan vuoteen 1941 asti. Seuraavia omistajaehdokkaita oli kaksi: presidentti Risto Ryti ja upporikas saksalainen asetehtailija Willy Daugs. Ostolupa meni Daugsille Rytin tietämättä, eikä linnasta tullut presidentin kesäasuntoa.

 

Saksan tappio sodassa tarkoitti kuitenkin saksalaisen omaisuuden siirtymistä sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Kartanosta huolehti Neuvostoliiton omaisuuden hoitokunta, jolloin päärakennus jäi tyhjäksi ja alkoi rapistua pahasti.

 

Yrjö Sirola vuokrasi linnan vuonna 1947 ja se otettiin Sirola-opiston käyttöön. Sirola-säätiö osti rakennukset ja maat vuonna 1956. Yli puolet maasta luovutettiin rintamamiesten pientila- ja asutuskäyttöön, puolet jäi silloiselle Vanajan kunnalle. Sirola-opiston toiminta loppui vuonna 1994.

 

Parin vuoden päästä Hämeenlinnan kaupunki osti Vanajanlinnan ja vuokraajaksi tuli Sirola-säätiön pääosin omistama Vanajanlinna Oy. Vuonna 1998 Vanajanlinna Oy:n omistajiksi tulivat Mika Walkamo ja Pekka Vihma, jotka aloittivat paikassa kokoushotellitoiminnan.